Pj Pasi Repo Lahden Inssiforumin Uudistuva insinööriys-paneelikeskustelussa

Lahden Inssiforumin ensimmäisenä päivänä 28.4. pidettyyn paneelikeskusteluun osallistui monipuolinen joukko insinöörikoulutuksen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevia toimijoita, myös TOOL ry:n puheenjohtaja Pasi Repo. Keskustelun puheenjohtajana toimi Ari Hautaniemi Lahden ammattikorkeakoulusta. Mukana keskustelemassa olivat:

Pasi Repo​, TOOL ry, puheenjohtaja
Hannu Saarikangas, Insinööriliiton koulutus- ja tutkimusyksikön johtaja
Jarno Siniteräs, LAMK, opiskelija
Maarit Fränti, LAMK, vararehtori
Merja Peltokoski, LUT, tutkija ja opettaja
Mervi Karikorpi, Teknologiateollisuus, apulaisjohtaja

Keskustelua koulutuksen sisällöstä: tärkeää vahvan perustan luominen ja työelämäyhteistyön säilyttäminen

Työelämäyhteistyö on perinteisesti ollut tärkeässä roolissa ammattikorkeakoulujen OPS-suunnittelussa. Tämä on vaarassa muuttua, mikäli opetussuunnitelmia aletaan oppilaitosten fuusioitumisen vuoksi yhtenäistää yliopistojen kanssa. Tämä suuntaus olisi kaikkien keskustelijoiden mielestä huono – yritysten ja ammattikorkeakoulujen välistä tiedonvaihtoa ja vuoropuhelua pitäisi pikemminkin entisestään parantaa. Elinkeinoelämän vaikutus opintojen sisältöön ja toisaalta TKI-toiminnan kautta tapahtuva oppilaitoksista yrityksiin välittyvä osaaminen nousivat toistuvasti esiin keskustelussa tärkeinä, säilyttämisen arvoisina asioina.

LUT:n tutkija-opettaja Merja Peltokosken mukaan opetuksen sisällöissä tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon elinkeinoelämän tarpeet. Koulutusohjelmien sisällöt muuttuvat hitaasti eivätkä pysy elinkeinoelämän osaamistarpeiden muutosten vauhdissa. Tämä on haaste, jonka myös LAMK:n apulaisrehtori Maarit Fränti tunnistaa. Koulutuksen kykyä reagoida työelämän tarpeisiin olisi kyettävä sujuvoittamaan. Sekä AMK:ssa että yliopistossa opettavan Merja Peltokosken mielestä kyse on kuitenkin myös asenteista: heillä LUT:ssa onnistuttiin tarjoamaan ratkaisu Varsinais-Suomen insinöörialan täydennyskoulutustarpeeseen puolessa vuodessa.

Pasi Revon mielestä niin sanottuja kovia ammattiaineita ei ole mahdollista karsia insinöörikoulutuksesta nykyistä enempää ilman, että valmistuvien insinöörien taso laskisi. Vaikka monipuolisuutta ja monialaisuutta korostetaan, on myös perustaitojen kehittämiselle varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Tästä oltiin keskustelussa yksimielisiä. Opiskelijat tulisi kuitenkin saada ymmärtämään opiskelu koko uran läpäisevänä prosessina: tietojen ja taitojen päivittämisen on oltava jatkuvaa. IL:n Hannu Saarikangas kokee, että ensimmäisen insinööritutkinnon voisi nähdä yleistutkintona, jonka pohjalta opiskelija myöhemmin erikoistuu työelämässä heränneen kiinnostuksen mukaisesti.

Jatkokouluttautumisen mahdollisuuksia parannettava

Aiempaa koulutustaan AMK-tutkinnolla täydentävä Jarno Siniteräs näkee aikuisiällä tapahtuvassa lisäkoulutuksen hankkimisessa kiinnostavana, mutta myös haastavana, astumisen pois omalta mukavuusalueelta. Siinä opettajilta saatu kannustus on hänen mielestään ollut tärkeässä roolissa. Siniteräs täydentää aiempaa koulutustaan aikuiskoulutustuen avulla. Merja Peltokoski toi esiin JEDI-ohjelman insinööreille tarjoaman mahdollisuuden opiskella DI:ksi töiden ohella digitaalisena etäopiskeluna. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto osaamisen täydentämiseen etenkin itsenäisille, teoreettisesti suuntautuneille opiskelijoille. JEDI-ohjelman kaltaisia vaihtoehtoja työn ohella tapahtuvaan opiskeluun tulisi entisestään kehittää. JEDI-ohjelmassa opettava Peltokoski muistutti, että opettaja vastaa kysymyksiin ja neuvoo myös etänä – digitaalisesti tapahtuvan opiskelun ei siis tarvitse tarkoittaa opiskelijan heitteillejättöä. Repo muistutti, että digitaalisen opetuksen edunvalvonnasta on myös huolehdittava varaamalla opetukselle riittävästi resursseja. Huolestuttavinta on, että digitaalista oppimateriaalia koskevat tekijänoikeussopimukset joko puuttuvat kokonaan tai ovat osin kohtuuttomia opettajan kannalta.

Teknologiateollisuuden Mervi Karikorpi toivoo opintomahdollisuuksiin lisää joustavuutta: tulisi panostaa myös suppeampiin muunto- ja lisäkoulutuksiin. Aina osaamisen päivittäminen ei vaadi kokonaan uuden tutkinnon suorittamista. Saarikangas toi esiin, että tulisi kehittää ratkaisuja myös siihen, millaista koulutusta voitaisiin tarjota työttömäksi jääneille ja heille, joilla on vaikeuksia löytää ensimmäinen työpaikka. Ongelmana tässä on se, että työttömyysturvalla opiskeleminen on tällä hetkellä mahdotonta.

Ideoita uusiksi koulutuksen järjestämisen rakenteellisiksi ratkaisuiksi

Korkeakoulutus on pääosin julkisrahoitteista ja sen valtionrahoitusosuuksiin tuskin on tulossa suuria lisäyksiä lähivuosina. Resurssit olisi kyettävä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla. Huonoin mahdollinen vaihtoehto olisi opintosuunnitelman karsiminen.

Repo esitteli TOOL ry:n ratkaisuehdotusta, valtakunnallisen insinöörikorkeakoulun perustamista. Se takaisi, että oppilaitosten ei tarvitsisi enää kilpailla keskenään niukoista resursseista, vaan yhteistyötä voitaisiin lisätä ainakin OPS-suunnittelun, digitaalisten kurssien ja kansainvälisten suhteiden aloilla. Yhteistyö mahdollistaisi pitkäjänteisen vaikuttamistyön. Insinöörikorkeakoulun johdossa olisi tekniikan ammattilaisia, jotka osaavat parhaiten arvioida alan tarpeet. Myös työelämäyhteistyö helpottuisi.

AMK-insinöörien nelivuotisen koulutuksen lyhentäminen tyrmättiin kaikkien keskustelijoiden osalta. Lyhentämisajatuksia perustellaan usein muun muassa sillä, että ulkomailla insinööritutkinnot ovat usein kolmivuotisia. Systeemit eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska ulkomaisista tutkinnoista puuttuu kokonaan muun muassa harjoittelujakso. Kolmivuotiseen ammattikorkeakoulututkintoon siirtymisen vaarana on myös, että se muuttuisi ainoastaan siirtymäväyläksi yliopistoon. Myös keskusteluun osallistuneen aikuisopiskelija Jarno Siniteräksen mielestä nelivuotinen insinöörintutkinto on toimiva, mutta hänen mielestään siinä voitaisiin nykyistä paremmin huomioida opiskelijan aiempi koulutus ja työkokemuksesta kumpuava osaaminen.