Hallituksen palsta

Julkaistu:

Tällä palstalla ilmestyy valtakunnallisen TOOLin hallitustyöskentelyyn osallistuvien henkilöiden edunvalvonta-aiheisia kirjoituksia.

Onko laadukkaaseen työskentelyyn edellytyksiä?

Ari Ekholm, SAMK, TOOLin hallituksen jäsen

Me SAMKin luottamusmiehet saimme lukuvuoden alun häämöttäessä edustettavaltamme kirjeen, jossa hän laskelmillaan osoitti opettajan työn kuormittavuuden nousseen ammattikorkeakoulun olemassaolon aikana tuntu­vasti. Asian todistelu perustui opettajan vuosittain tuottamaan opintopistemäärään ja eri henkilöstö­ryhmien määrien suhteiden muutokseen 2010-luvulla. OAJ:n kouluttamana luottamus­miehenä aloin kirjoittaa vastausta, jossa viittasin vuosityöajan määrittelyyn ja kliseeseen ”työnantaja määrää laadun”. Pohdittuani asiaa hetken ja luettuani kirjeen uudelleen poistin vastaukseni sähköiseen roskakoriin – hyvin työnsä tekevä opettaja kokee ja tekee työnsä myös opintopisteiden eikä pelkästään vuosityöajan kautta.

Laskelmat olivat todella karuja opettajan työn kannalta, tutki niitä sitten tuntiresursoinnin tai opinto­piste­tuotannon kautta.  Opintopistekohtaisen tuntiresursoinnin putoaminen 25 prosentilla tietää likimain saman verran lisää opintojaksoja työaikasuunnitelmaan. Kun tähän lisätään havainto, että samassa taloudellisessa tilanteessa karsitaan itsensä kehittämiseen ja yleiseen toimintaan liittyviä resursseja, tullaankin laskelmassa vuosittain opetettavassa opintopistemäärässä 45% kasvuun perustutkinnoissa. Teknisesti tämä tarkoittaa 5 opintopisteen kokonaisuuksien kasvamista viidellä, mikä opettajalle  on suuri lisäys.  Harvassa ammattikorkea­koulussa pystytään opettajille osoittamaan tällaista määrää omaan opetusalaan kuuluvia aineita, joten opettaja joutuu laajentamaan työtään uusille alueille. Seuraukset ovat helposti ennustettavissa: opetuksen laatu laskee, uutta henkilöstöä ei pystytä palkkaamaan opetuspuolelle, tulee tarve vähentää opetushenkilöstöä, työuupumus yleistyy jne.

Laskelmien perusteella ammattikorkeakoulun henkilöstöryhmien osuuksissa on tapahtunut muutosta leikkausten ja uuden rahoitusmallin aikana: viimeisen vuosikertomuksen mukaan opetushenkilöstön ja muun henkilöstön suhde on 56/44 (prosentteina henkilöstöstä). Opetushenkilöstön suhteellinen prosenttiosuus on lisäksi laskenut likimain 4 kertaa enemmän kuin muun henkilöstön. Kertooko muutos siitä, että kannattavuuden oletetaan kasvavan muualla kuin opetuksessa vaiko sen, että tehostamista on helpoin tehdä opetuksen resursoinnin kautta? Ammattikorkeakoulu kuitenkin toimii samanaikaisesti kädestä suuhun – periaatteella, jolloin nollatuloksen saavuttaminenkin on tiukan talouskurin ansiota.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli siirtyi suosimaan nopeaa ja tehokasta opintopiste- ja tutkinto­tuotantoa, missä muutoksessa koulutuksen sisältöjen laadunvalvontaan ei kovinkaan paljoa kiinnitetty huomiota. Suuri osa opettajista kokee ammattikorkea­koulujen laatujärjestelmien keskittyvän vain prosessien valvontaan, mutta vähemmän laadukkaan opetuksen järjestämisen turvaamiseen. TOOLin aikaisempi puheenjohtaja Pasi Repo, joka siirtyi korkeakouluasiamieheksi elokuun alusta, totesi OAJ:n viestinnän laatimassa haastattelussa, että ”Korkea­kouluja pitää uudistaa laatu edellä”. Hän nostaa esille syitä, jotka ovat johtaneet koulutuksen laadun laskemiseen. Tunnetusti sopimuskaudella OAJ:n ainoa mahdollinen ohje opettajalle on tarkka työajan seuranta, mikä laadukkaaseen työhön pyrkivälle ei ole luonteva ratkaisu pyrittäessä täyttämään tutkintojen sisällölliset tavoitteet. Opettajan tekemässä työssä opiskelijalle personoituu ammattikorkeakoulu ja sen tuottaman opetuksen laatu suurelta osin, ja tästä ei haluta tinkiä.

Suoranaista ammattikorkeakoulun sisällä tapahtuvaa ratkaisua ongelmaan on vaikea esittää, koska tapahtumaketjun on käynnistänyt rahoituksen leikkaaminen. Kun rahoitusmalli ohjaa toimintaa tunnetulla tavalla, joudutaan toimintaympäristöä jatkuvasti säätämään taloudellisen tilanteen turvaamiseksi. Ammattikorkeakouluille on toimilupien myöntämisen yhteydessä lisäksi määrätty uusia velvollisuuksia ilman, että on riittävästi otettu huomioon niiden aiheuttamia kustannuksia. Kun rahaa todennäköisesti ei tulla ammattikorkeakouluille osoittamaan lisää, lienee ainoa mahdollisuus vähentää asetettuja byrokraattisia vaatimuksia tai siirtää niitä OKM:lle rahoitukseen kajoamatta. Jos korkeakoulujen uudistamista ei tehdä jatkossa ”laatu edellä”, tullaan monissa ammattikorkeakouluissa näkemään jo alkaneen koulutuksen tason laskemisen jatkuvan.