SIVUTOIMET:

Kysymys sivutoimista:
Millä perusteilla työnantaja voi kieltää sivutoimen harjoittamisen?

Kunnallisten viranhaltijoiden (esim. opettajat) osalta asiaa käsittelee Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) 18 §.

Laissa sivutoimella tarkoitetaan toiselle organisaatiolle tehtyä työtä tai oman liikkeen harjoittamista. Esimerkiksi työskentelyä ammattikorkeakoulun hallituksessa ei voi katsoa sivutoimen harjoittamiseksi. Tällaiset tehtävät resursoidaan opettajille varaamalla työaikaa työaikasuunnitelmassa, resursoimalla työaika oppitunteina tai kokouspalkkiolla.

Sivutoimilupa tarvitaan silloin, kun sivutointa harjoitetaan työaikana – rajaus tarkoittanee ns. virastoaikaa. Sivutoimi-ilmoitus tehdään silloin, kun sivutointa harjoitetaan työajan ulkopuolella; illat, viikonloput, vapaajaksot.

Kummassakin tapauksessa työnantaja voi kieltää sivutoimen harjoittamisen, jos se
-haittaa varsinaisten virkatehtävien hoitamista,
-saattaa viranhaltija esteelliseksi virkatehtävissään,
-tai on kilpailevaa toimintaa.
Ennen kieltävää päätöstä viranhaltijalle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Oleellistahan tässä on se, että kielteinen päätös pitää pystyä perustelemaan.

Markku Perttunen
palkkasihteeri

Työsopimussuhteisten työntekijöiden osalta (PTY, PT, EK) noudatetaan työsopimuslain (55/2001) määräyksiä. Lain 3 luvun 3 §:ssä sanotaan:

”Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.

Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 1 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä.

Työnantaja, joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää olevan 1 momentin perusteella estynyt ryhtymästä työhön, vastaa työntekijän ohella aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta.”

Korostaisin muutamia aspekteja:
- laki rajoittaa kaikkea kilpailevaa toimintaa, ei vain toisen työnantajan kanssa tehtyjä kilpailevia työsopimuksia
- myös kilpailevan toiminnan valmistelu työsuhteen kestäessä on kiellettyä
- työntekijä saa edelleen harjoittaa sellaista sivutointa, joka on työnantajalle saatettu tiedoksi ennen työsuhteen alkamista
- työntekijän kilpailevan toiminnan kielto saattaa jatkua myös työsuhteen päätyttyä, mikäli osapuolet solmivat erillisen, laissa (3 luku 5§) tarkoin määritellyn kilpailukieltosopimuksen.

Työsopimuslaki siis ei edellytä erillisiä sivutoimilupia eikä ilmoituksia sivutoimista, vaan työntekijän on itse harkittava, voisiko hänen suunnittelemansa sivutoimi olla em. lainkohdan mukaan kilpailevaa toimintaa. Ainakin rajatapauksissa asiasta on syytä neuvotella esimiehen kanssa ennen sivutoimen aloittamista. Muutamissa yksityispuolen TESseissä on sivutoimista säädöksiä - ei kuitenkaan tietääkseni opetusalalla.

Kuitenkin edellä esitetystä huolimatta eräät yksityiset työnantajat ovat määränneet, että kaikkien palveluksessaan työskentelevien on sivutoimistaan joko jätettävä sivutoimi-ilmoitus tai haettava sivutoimilupa.
Kyseinen työnantajan menettely ei liene laitonta, mutta vaikuttaa jotenkin työntekijän aliarvioimiselta, jos häneltä vaaditaan erillinen sopimus siitä, että hän suostuu noudattamaan lakia!

Periaatteessa työnantajalla ei ole oikeutta estää työntekijää tekemästä vapaa-ajallaan toistakin työtä, kunhan se ei kilpaile päätyön kanssa eikä muutoinkaan häiritse päätyön tuloksellista ja tehokasta hoitamista.
Paavo Kainulainen
palkkasihteeri, PTY

TYÖMATKAT
 
Kunta
Esimerkki: Opettaja antaa opetusta 3 oppituntia kerrallaan kahtena päivänä viikossa oppilaitoksen sivutoimipisteessä, joka sijaitsee 35 km etäisyydellä toimipaikasta.

Miten lasketaan opettajan työaika? Mitä muuta korvataan?

Kunnallisessa järjestelmässä kyseessä on virantoimitusmatka (KVTES Liite 17 1 § 2 mom.) - siis normaalien virkatehtävien hoitamiseksi suoritettu matka. Opettajalle korvataan päätoimipisteen ja sivutoimipisteen välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset (KVTES Liite 17;3 §, 4 § ja 5 §). Lähtökohtaisesti käytetään julkista kulkuneuvoa. Oman auton käyttö edellyttää työnantajan suostumusta.
Vanhassa teknillisiä oppilaitoksia koskevassa sopimuksessa olevalle opettajalle työajaksi lasketaan pidetyt oppitunnit; siis kuusi oppituntia viikossa.

Uudessa ammattikorkeakoulujen opettajia koskevassa sopimuksessa (OVTES, osio D) olevalle opettajalle luetaan sidottuun työaikaan sekä pidetyt oppitunnit että matkan tekoon käytetty aika. Tässä tapauksessa matkaan kuluu aikaa noin puoli tuntia suuntaansa, joten sidottua työaikaa kertyy oppitunneista ja matkaan kuluneesta ajasta yhteensä kahdeksan tuntia viikossa. Lisäksi hänelle tulee resursoida työaikaa tuntien suunnitteluun ja opiskelijoiden arviointiin.

Määräystä ei voi kiertää ilmoittamalla opettajalle useampia varsinaisia toimipisteitä. Tällöinkin yhtä niistä pidetään varsinaisena ja muita sivutoimipisteinä; KVTES, Liite 17, 2 §, 2 mom., Soveltamisohje: "...Mikäli useat toimipaikat ovat edellä sanotuilla perusteilla samanarvoisia, pidetään näistä vain yhtä matkakustannuksia korvattaessa pysyväisluonteisena toimipaikkana..." Siis yksiselitteisesti opettajalla voi olla vain yksi päätoimipiste.

Virkamatka on työmatka, jolle opettaja määrätään erikseen virkamääräyksellä. Virkamatkalla suoritettavat työtehtävät eivät ole opettajan tavanomaisia työtehtäviä. Tyypillisiä virkamatkoja ovat koulutusmatkat (tästä lisää myöhemmin), kokousmatkat, opettajavaihdot jne.  Virkamatkalta korvataan matkakustannukset sekä maksetaan päivärahat (edellytysten täyttyessä). Ammattikorkeakoulun sopimuksen piirissä olevalle opettajalle työaikaa kertyy varsinaisista työtehtävistä ja matkustamisajasta. Virkamatkalla keskimääräinen päivittäinen työaika ei matkustamisen vuoksi voi kuitenkaan pidentyä. Esimerkiksi yhden päivän virkamatkalta korvataan työaikaa korkeintaan kahdeksan tuntia, vaikka aikaa kaikkiaan kuluisi enemmän. Vanhan sopimuksen piirissä olevilla resursointi täytyy sopia erikseen (OVTES, osio C, 11 §).  Esimerkiksi matkustamisajan korvaamisesta ei ole määräyksiä

Koulutusmatkalle opettaja voi lähteä joko työnantajan määräyksestä virkamatkamääräyksellä tai omaehtoisesti. Jos työantaja määrää koulutukseen, kyseessä on normaali virkamatka kaikkine korvauksineen. Omaehtoista koulutusta varten työantaja voi antaa virkavapaata. Se voi tukea kouluttautumista maksamalla osan tai kaikki kustannukset ja resursoimalla työaikaa. Oleellista on kuitenkin, onko koulutusmatka työantajan määräämää työaikaa vai opettajan omaehtoista, omalla ajalla tapahtuvaa toimintaa. 

Markku Perttunen, palkkasihteeri, 050 590 9604

markku.perttunen@oamk.fi

Yksityinen

Muutamia PTY-TES -painotuksia jatkoksi Markun ansiokkaaseen selvitykseen kuntapuolen VES/TES –työmatkamääräyksistä. PTY-kentässä pätee muutoin samat matkustussääntöperiaatteet kuin kuntapuolellakin, mutta varsinaisen työmatkan matka-aikaa ei lasketa työajaksi. Seuraavassa hieman PTY-TES-terminologian esittelyä, määrittelyä ja saivartelua. PTY-sektorillahan työskennellään työsopimuslain alaisuudessa eli meillä ei ole virkoja eikä niin ollen virkamatkojakaan.

Yleisen PTY-TES 2005-2007:n liite 2 käsittelee matkakustannusten korvauksia ja matka-ajan lukemisesta työajaksi on määräys TESsin 3. luvun 28. pykälän 3. momentissa.

”Työmatka” –termiä käytetään ainakin kolmessa eri merkityksessä:

1. Tavanomaisena työpäivänä tehty asunnon ja työpaikan välinen matka ”aamulla töihin ja illalla kotiin” ei oikeuta matkakustannusten korvaukseen eikä sitä lasketa työaikaan.

2. Varsinainen työmatka eli matka, johon työntekijällä on matkamääräys (vastaa käsitettä virkamatka). Tällainen työmatka alkaa asunnolta ja päättyy asunnolle ja se oikeuttaa matkakustannusten korvaukseen ja päivärahaan. Tällaisen matkan osalta työajaksi lasketaan pääsääntöisesti työmatkan kohteena olevaan tapahtumaan käytetty aika. Matkustusaikaa työntekijä/opettaja voi laskea ns. omavalintaiseen työajan osuuteen, mikäli hän esim. junamatkan aikana pystyy tekemään töitään. Päivärahaan oikeuttava aika alkaa työmatkan alkaessa ja päättyy työmatkan päättyessä.

3. Tavanomaisiin työtehtäviin kuuluva matka, josta puhekielessä on käytetty nimitystä ”toimenhoitamismatka” (vastaa käsitettä virantoimitusmatka). Tällainen matka-aika lasketaan työajaksi ja se tulee määritellä ja resurssoida vuosityöaikasuunnitelmassa tai toimenkuvassa. Toimenhoitamismatkasta laaditaan matkalasku, mutta ei matkamääräystä. Matkalaskua vastaan maksetaan kulukorvaus, mutta ei päivärahaa, ellei matkan kokonaisaika ylitä tavanomaista vuorokausityöaikaa.

Tavanomaisiin työtehtäviin kuuluva matka ei ole työmatka (liite 2, 2§, 1.mom), joten se tulee käsitteenäkin erottaa em. "työtehtävien edellyttämästä matkasta".

Työtehtävien edellyttämä matka on siis nimeltään työmatka. Tavanomaisiin työtehtäviin kuuluvasta matkasta käytetään nimitystä toimenhoitamismatka.

PTY-TESsin liitteen 2 pykälän 7 mukaan "päivärahaa maksetaan kun työmatka ulottuu.....". Koska tavanomaisiin työtehtäviin kuuluva matka eli toimenhoitamismatka ei ole työmatka, ei siitä makseta päivärahaa - sikäli kun työpäivä pysyy alle 8 tuntisena.

PTY:n ja OAJ:n kesken ei ole (tietääkseni) olemassa kuntapuolen kaltaista keskusneuvottelutulkintaa, jonka mukaan myös varsinaisen, matkamääräyksellä myönnetyn työmatkan matkustusaika laskettaisiin työajaksi. Keskustelua asiaan puuttumiseksi on käyty ainakin JAMKin henkilöstöpäällikön kanssa. Hän on juristi, joka on myös PTY:n hallituksen varajäsen. PTY-TESsin tiukka linja on ongelmallinen etenkin ulkomaanmatkojen yhteydessä, joissa matka-ajat saattavat kestää päiväkausia!

PTY-TESsin 3. luvun 28. §, 3. momentin määräys on vaikeaselkoinen. Siinä sanotaan ensin: "Työtehtävien edellyttämiin matkoihin käytetystä ajasta lasketaan työajaksi vain työtehtävän suorittamiseen kuluva aika". Kyseisen momentin soveltamisohjeessa vielä korostetaan, että työtehtävien edellyttämän matkan (=varsinaisten työmatkojen, toim.huom) matka-aikaa ei lasketa työajaksi. Sitten TESsin teksti jatkuu: "Mikäli työntekijä on käyttänyt työaikaansa työtehtävien edellyttämän matkan matkustusaikaan, ei hänen työaikaansa tämän vuoksi pidennetä." Tämä tarkoittaa sitä, että koska työmatkan matka-aikaa ei TESsin mukaan voida laskea työajaksi, mutta kun jotakin matkustusaikaa kuitenkin näköjään voidaan laskea työajaksi, niin joudumme päättelemään, että se mikä lasketaan työajaksi, on nimenomaan toimenhoitamismatkan matkustusaika! Koska työaikaa ei sen vuoksi pidennetä, se tarkoittaa, että työntekijä tekee ensin 8 h työtä (=matkustaa tai tekee jotakin muuta työtä). Sen jälkeen hänen on lopetettava työn tekeminen, mentävä yöpuulle ja jatkettava työtä (=matkustamista tai muuta tekemistä) taas seuraavana päivänä. Jos seuraavan päivän 8 h:kaan ei riitä, niin taas yöpuulle ja seuraavana päivänä on 8 h työaikaa jne. Näiltä 8 tuntisilta pätkiltä siis ei makseta matkustussäännön 7. §:n mukaan päivärahaa, koska ne eivät ole työmatka-aikaa. Noiden 8-tuntisten ulkopuolelle jäävä aika taas ei ole toimenhoitamisaikaa eli työaikaa, joten siltä osin oikeus yö-, päivä- tai ruokarahaan syntyy, jos matkustussäännön ao. kriteerit täyttyvät.

Tästä tulkinnasta ei olla joka puolella Suomea yksimielisiä, mutta toistaiseksi tulkintaa ei ole riitautettu.

Paavo Kainulainen, TOOLin PTY-palkkasihteeri
e-mail: paavo.kainulainen@jypoly.fi p. 040-7305 304